Viikon kuulumiset: Intialaisia joogaguruja ja vihersmoothiekulhoja

When she transformed into a butterfly, the caterpillars spoke not of her beauty, but of her weirdness. They wanted her to change back into what she always had been. But she had wings.

Mä oon tässä nyt puolisen tuntia tuijottanut tätä tietokoneen ruutua, koska en oikein tiedä miten pukea kaikkia ajatuksiani edes sanoiksi. Ensimmäiset viikot Chiang Maissa ovat olleet ihmeellisiä. Istun tässä juuri läheisessä kahvilassa vihersmoothien äärellä jalat ristissä ilman kenkiä ja kurittomat kiharat hiukset pystyssä. En ole meikannut koko tänä aikana, enkä ajatellutkaan tehdä niin missään vaiheessa. Hiukset varmaan kannattaisi harjata, mutta ehkä ensi viikolla.

Yksin matkustamisessa parasta on jatkuva oman mukavuusalueen jättäminen, joka on ehkä elämässä kaikkein opettavaisinta. Yhden viikon aikana ehtii tapahtumaan jotenkin tosi paljon, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt rästihommien hoitamisessa. Toki täällä on ollut alkumatkasta tuttuja, mikä on tehnyt Chiang Maihin kotiutumisesta huomattavasti helpompaa.

Tänään aamupalalla jostain juoksi pieni koira istumaan viereeni. Perästä tuli omistaja, singaporelainen bisneselämään kyllästynyt mies joka oli vasta aloittanut uuden elämänsä Chiang Maissa adoptiokoiransa kanssa. Mies totesi, että koira huomasi minusta välittyvän tavallista paremman energian ja tuli siksi luokseni – muutamaa minuuttia myöhemmin istuimme kaikki yhdessä aamiaisella keskustelemassa elämästä.

Aamiaisen jälkeen lähdin yksityiselle joogatunnille intialaisen joogagurun luokse, Ananda -studiolle. Toki ryhmätunnit ovat edullisempia, mutta oman taustani vuoksi totesin että pari kuukautta yksityistunteja voisi tehdä enemmän kuin hyvää. Käyn joogassa kerran viikossa ja teen kotona joka ilta pienen joogaharjoituksen.

Tuo energia-asia on jotenkin ihmeellinen juttu, tuntuu kuin ympärilläni olisi tavallista parempaa energiaa, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Päässäni pyörii todella positiivisia ajatuksia ja jokainen muisto tältä vuodelta eri ihmisistä lämmittää sydäntä ja fiilis on kovin warm & fuzzy. Ja jokainen pieni kohtaaminen täällä ihmisten kanssa tuntuu jotenkin tavallista merkityksellisemmältä. En osaa edes oikein selittää, mutta ainakin asuntomme vartija totesi että hymyni piristää häntä aina aamuisin.

Ensimmäiset viikot Chiang Maissa ovat jatkuneet siispä erinomaisen hyvin. Suurin osa ajasta kuluu testaten erilaisia ihania kahviloita smoothiekulhoineen tässä läppärin äärellä ensi vuoden seikkailuihin valmistautuessa (niistä lisää myöhemmin).

Ihanaa viikonloppua <3