Tunnesyöminen ja ahmintahäiriö – omia kokemuksia ja miten pääsin niistä eroon
Ihan heti tekstin alussa haluan muistuttaa, että vaikka tällä hetkellä ravintovalmentajan opintoja suoritankin omasta elämäntapamuutoksesta inspiroituneena niin en ole millään tavalla syömishäiriöiden asiantuntija vaan tämä kirjoitus perustuu kokonaan omiin kokemuksiini tunnesyömisen ja ahmintahäiriön kanssa. Jos epäilet kärsiväsi syömishäiriöstä, olethan yhteydessä ensisijaisesti omaan terveydenhuoltoosi tai kouluterveydenhuoltoon.
Monesti käsitteet ahmintahäiriö ja ahmimishäiriö menevät helposti sekaisin, kuten itsellänikin eilen kun aiheen nostin esiin Instagramissa. Ahmimishäiriössä on kyse bulimiasta kun taas ahmintahäiriö on se englanniksi tunnettu binge eating disorder (BED), josta itselläni on kokemusta.
Tunnesyöminen ja ahmintahäiriö on myös kaksi eri asiaa, vaikka ne voivat monen kohdalla kulkeakin käsi kädessä. Itse koen, että olen kamppailut molempien kanssa enkä osaa selkeästi erottaa näiden kahden rajaa. On myös normaalia, että meistä jokainen jossain vaiheessa elämäänsä ahmii epäterveellistä ruokaa tunteisiinsa vaikka ei välttämättä suoranaisesti syömishäiriöstä kärsi. Ahmintahäiriö on varmasti hankala tunnistaa, koska jokainen meistä on varmasti joskus ahminut ja kokenut siitä syyllisyyttä. Se, että joskus ahmii suklaalevyn stressaavan työpäivän jälkeen on kuitenkin ajoittain ihan normaalia.
Lue lisää tunnesyömisestä Syömishäiriöliiton sivuilta täältä.
Lue lisää ahmintahäiriöstä Syömishäiriöliiton blogista täältä.
Oma kokemus: ortoreksinen käyttäytymismalli johti ahmimiskohtauksiin
En osaa ihan tarkasti sanoa milloin ja mistä omat syömishäiriöiset käyttäytymismallit ovat aikanaan syntyneet. Meidän suhde ruokaan alkaa varhaislapsuudesta ja monilla tekijöillä jo sieltä saakka on suuri vaikutus ruokasuhteeseemme vaikka sitä ei välttämättä edes tiedostaisi. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, lapsuuden terveydenhoitajien huolet painostani ja ohjeistukset terveellisestä ruokavaliosta voivat olla vaikuttaneet ruokasuhteeseen negatiivisesti, vaikka niillä onkin ollut hyvä tarkoitus.
Ensimmäiset konkreettiset muistoni ahmimisesta on jostakin teini-iän paikkeilta. Olin ollut monta vuotta kasvissyöjä eettisistä syistä ja lopulta vielä jonkin aikaa vegaani – näissä ruokavalioissa tai niihin perustuvissa aatteissa ei ole mitään vikaa, vaan päinvastoin. Itselleni ruokavalion rajoittaminen kuitenkin johti epäterveelliseen ruokasuhteeseen. Parikymppisenä katselin Youtubesta ja Netflixistä terveysdokkareita ja luotin somevaikuttajien sanaan esimerkiksi siitä, että ihmisen kuuluisi syödä lähinnä hedelmiä ja miten kaikki mitä olemme ruoasta oppineet on aivan väärin. En suostunut ravitsemusterapeutin vastaanotolle, koska koin tietäväni itse heidän vääristynyttä tietoa paremmin.
Välttelin lähes kaikkea paitsi luomukasviksia ja muistan kerran heittäneeni ystävien grilli-iltaan tarkoitetun cashew-tahnan roskikseen, koska siinä oli yksi ainesosa jota en tunnistanut. Saatoin tehdä aamiaiseksi kymmenen banaanin smoothien ja lounaaksi pelkkää perunaa, koska tämän Freelee The Banana Girl Youtubessa kertoi olevan salaisuus terveeseen hyvään elämään. Moni hänen ruokavaliotaan seurannut nuori onkin myöhemmin kertonut kärsineensä lopulta ortoreksiasta.
Ryhdyin useamman kerran vihannesmehupaastoille, vain epäonnistuakseni ja sortuakseni ahmimaan. Ahmimisen kohdalla ei ruoka-aineilla tai niiden vegaanisuudella ollut mitään väliä.
Pahimmillaan muistan kärsineeni tästä ammattikorkeakouluopintojeni jälkeen vuosina 2014-2016 ennen kuin muutin Chiang Maihin talvea viettämään diginomadina.
Oma kokemus: tunnesyömisellä pakoon sydänsuruja
Tunnesyöminen on varmasti tavalla tai toiselle meille kaikille tuttua – tunnesyödä voi niin hyvään kuin huonoonkin tunteeseen. Osa meistä palkitsee itseään syömällä ja osa tukahduttaa sillä huonoa oloa. Tieteelliset tutkimukset näyttävät, että masentuessa meistä kaksi kolmasosaa lihoaa ja yksi kolmas osaa laihtuu. Itsehän kuulun ehdottomasti tuohon ensimmäiseen ihmisryhmään.
Muutin Hongkongiin alkuvuodesta 2013, jota ennen olin onnistunut jopa laihduttamaan yli 10 kiloa silloisesta painostani hyvin tarkalla ruokavaliolla. Hongkongista tuli kuitenkin mukana kotiin sydänsuru ja ikävä ihmistä, jonka kanssa yhteistä tulevaisuutta ei ollutkaan. Muutenkin maisemanvaihdos Hongkongin maailman kauneimmasta satamasta Itä-Pasilaan ei ole se kaikista helpoin. Tämän syksyn ryvin sydänsuruissa ja tein kahta työtä lentokentällä, joten päivät olivat todella pitkiä ja epäsäännöllisiä. Tuli suorastaan tavaksi kävellä töiden jälkeen kaupan kautta hakemaan valmisruokaa, patonkia ja makeita herkkuja, jotta voisin syödä ne Netflixin äärellä paetakseni epämielyttäviä tunteita. Nyt kun mietin tuota aikaa Pasilassa niin tuntuu melkein pelottavalta, miten kaavamaisesti ja epäterveellisesti toteutin arkipäiviäni.
Seuraava sydänsuru ja huonot ihmissuhteet toivat tunnesyömisen taas mukanaan muutettuani Chiang Maista takaisin Helsinkiin 2017 tammikuussa. Tapasin pian karismaattisen komean miehen työmatkallani ja tapailimme parin vuoden aikana on-off. Kaiken tämän aikana ja sen jälkeen tukahdutin tunteeni hakemalla lähimmästä Alepasta useina iltoina viikosta ainakin kolme magnumia ja sipsipussin sekä tilaamalla sushia illalliseksi Woltista.
Joinain iltoina itseinho ja syömisen hallitsemattomuus johti jopa siihen, että sulatin jäätelön hanan alla ja kaadoin pesuainetta sipsipussiin, jotta en varmasti söisi niitä kaikkia. En olisi koskaan uskonut kehtaavani kertoa tästä kenellekään, mutta nyt tuo tuntuu jo niin kaukaiselta. Varmasti tietyt menneisyyden möröt ovat aina takaraivossa jossain, mutta vielä vuosi sitten pelkäsin etten osaisi koskaan muuttaa huonoja tapojani.
Monet ystäväni ovatkin vuosien aikana ihmetelleet, että "sinähän syöt ihan terveellisesti", koska ruokavalioni perusta on useimmiten ollut ainakin melko terveellinen ja kuten aiemmassa kappaleessa mainittu, välillä jopa 'liian terveellinen'.
Ahmiminen ja tunnesyöminen tuntuu joskus täysin hallitsemattomalta, siinä tilanteessa ei auta vinkki omenan syömisestä tai 15 minuutin miettimisestä – monelle ahmimiskohtaus saattaa tuntua jopa sellaiselta 'out of body ' -kokemukselta, joka ei ole mitenkään kontrolloitavissa.
'Huomenna aloitan alusta, joten tänään saan vielä ahmia'
Ahmimisesta ja tunnesyömisestä tulee pahimmillaan loputon kierre. Puhutaan varmaan helposti yli sadasta kerrasta jolloin olen päättänyt aloittaa taas seuraavana päivänä terveelliset elämäntavat uudelleen. Liian monesti epätoivon hetkellä tartuin radikaaleihin puhdistuskuureihin tai 30 päivän ruokavaliohaasteisiin, vaan epäonnistuakseni taas muutaman päivän päästä uudelleen.
Puhdistuskuureja tai muita dieettejä edeltävä päivä oli aina hyvä syy 'ahmia vielä kerran kunnolla', jotta varmasti muistaa miten pahan olon sitä ihminen ruoalla itsellään voi aiheuttaa.
Ahmiminen tuntuu monesti totaaliselta hallinnan menettämiseltä ja siksi esimerkiksi 5 päivän mehupaasto voi tuntua ahmijalle järkevältä ratkaisulta huonolla hetkellä. Ahmimisen jälkeen tuntuu, että itseään on myös rankaistava eikä syötävä seuraavana päivänä normaalisti mikä voisi edesauttaa sitä, että ahmimiskohtauksia ei tulisi jatkossa.
Lue myös muita vinkkejäni liittyen elämäntapamuutokseen ja laihduttamiseen:
Yleisimmät kysymykset elämäntapamuutokseen ja laihduttamiseen liittyen
Neljä tutkimusta, jotka tukivat elämäntapamuutoksen alussa
8 vinkkiä – näin minä pääsin tunnesyömimisestä ja ahmimisesta eroon
Toivoisin, että tähän olisi sellainen taikasauvan heilautus tai yksinkertainen salaisuus, jonka avulla jokainen näistä samoista asioista kärsivä vaan pääsisi eroon. Itselleni tämä kaikki on kuitenkin ollut monen asian yhdistelmä ja välillä huomaan pohtivani edelleen, että miten ihmeessä tuo muutos tapahtui. Nyt en ole ahminut kohta vuoteen, vaikka hetkittäin olenkin herkutellut hyvällä omallatunnolla.
Omasta kokemuksestani tunnesyömisen ja ahmintahäiriön kanssa kamppailleena voin sanoa ainakin seuraavat kahdeksan vinkkiä. Sanotaan myös heti alkuun, että jos olisin lukenut nämä vinkit vuosi sitten niin olisin pitänyt niitä turhina, koska yksikään niistä ei ainakaan omalla kohdalla heti vaikuttanut, mutta ajan kanssa näistä jokainen on ollut keino minulle löytää terve suhde ruokaan ilman taipumusta ahmintaan. Anna itsellesi aikaa ja muista olla vaatimatta liikaa muutokselta – one step at a time.
1. Panosta tasapainoiseen ruokarytmiin
Tämä on mielestäni tärkein asia johon kannattaa panostaa. Sen sijaan, että aloitat ahmimisen jälkeen uuden ruokavaliokuurin oli se sitten paasto tai joku netistä ostettu 30 päivän melko terveellinenkin ruokavalio niin ahmintahäiriöstä kärsivälle molemmat voi johtaa pahempaan ahmintaan. Mitä enemmän omaa syömistä rajoittaa, sitä helpommin ahmimiskohtaus tai tarve tunnesyödä tulee pitkän päivän päätteeksi.
Vaikka monet netissä myytävät ruokavaliot voivat olla ihan terveellisiä ja ravintoarvoiltaan sopivia, saattaa säännöt klo 12 maitorahkapurkista ja klo 16 kananrintafileestä tuntua liian rajoittavalta ahmintahäiriöstä kärsivälle.
Lopulta minun piti rohkeasti uskaltaa syödä jopa enemmän mitä ajattelin enkä ole kokenut oman laihdutusmatkani aikana missään vaiheessa nälkää. Suuressa elämäntapamuutoksessa ei välttämättä edes kannata heti keskittyä laihduttamiseen, vaan tasapainoisen ja järkevän ateriarytmin kostamiseen.
2. Tunnesyöjän on tärkeä käsitellä sydänsurut
Tunnesyöminen voi johtua monestakin syystä aina työstressistä suurempaan suruun tai iloon. Jos tunnesyöminen tuntuu hallitsemattomalta ja se toistuu jatkuvasti, kannattaa miettiä pääseekö omia ajatuksia purkamaan itse vai olisiko hyvä keskustella niistä terapeutin kanssa. Itse en ole koskaan keskustellut tunnesyömisestä terapiassa, mutta näistä pahimmista sydänsuruistani kävin terapeutin puheilla muutamaan otteeseen.
Tunnesyöminen on joskus myös tylsyyttä, mutta silloin on tärkeä miettiä mitä muita keinoja tylsyydelle löytää kuin syömisen.
3. Lopeta ruoka-aineiden kategorisointi hyviin ja pahoihin
Tämä on ollut yksi oman elämäni tärkeimmistä opeista mitä syömiseen tulee. Niin helposti kiellämme itseltämme epäterveelliset herkut kokonaan. Mitä enemmän kiellämme itseltämme ruoka-aineita, sitä enemmän me niitä monesti himoitsemme. Jos jäätelö ei olisi sen kielletympää kuin parsakaali, saattaisimme suhtautua siihen eri tavalla.
Tämän opettelu voi viedä aikaa, mutta nykyään jos ruokakaupasta tarttuu mukaan puikko jäätelöä, syön sen hyvällä omalla tunnolla. Kun en koe 'epäonnistuneeni dieetissäni taas tänään', en myöskään vedä läskiksi loppupäivää vaan syön kaiken sen ruoan minkä olin sinä päivänä muutenkin syömässä.
4. Herkku- ja sokerilakot saattavat kasvattaa houkutusta
Varmasti on niitäkin ihmisiä, joille herkku- tai sokerilakko voi toimia, mutta suuremmalle osalle totaali lakko etenkin ahmimisesta kärsivälle saattaa lopulta vahvistaa olemassaolevia ongelmia. Nappasin itsekin tässä aamukahvin ohessa 2 palaa Fazerin sinistä, koska mieleni teki. Jos olisin kieltänyt itseltäni suklaan syömisen ja tiedostanut jatkuvasti suklaalevyn olevan kaapissa, olisin saattanut ratketa ahmimaan sen kokonaan.
5. Mieti parempia vaihtoehtoja herkuille
Ihan rehellinen herkuttelu on todellakin välillä ok, mutta itselläni on lisäksi auttanut se, että olen löytänyt myös niitä vähän parempia vaihtoehtoja silloin kuin kova herkutteluhimo iskee. Laihduttajalle nämä paremmat vaihtoehdot eivät välttämättä ole raakakakkuja tai vastaavia, koska niissä on hyvistä ravinto-aineista huolimatta monesti paljon enemmän energiaa.
Jäätelöihmisenä elämme mahtavaa aikaa, koska esimerkiksi Lohilo ja Halotop -tarjoavat jäätelövaihtoehtoja, joissa on vähemmän kaloreita ja rasvaa sekä enemmän proteiinia. Monet maut on niin hyviä, että valitsen näitä mieluusti herkkuhetkiin joinain viikkoina useamminkin ja silti olen onnistunut oikein hyvin painonpudotustavoitteissani.
Muista kuitenkin, että lemppariherkkuja ei toisaalta tarvitse korvata vaan niitä voi nauttia hyvällä omalla tunnolla ja kun muut osat on tasapainossa, ahmimista ei tarvitse vältellä väkisin vaan sitä alkaa ajan kuluessa luonnollisesti syömään kohtuullisesti – ja jos joskus menee yli, ei se haittaa.
6. Ole itsellesi myös armollinen
Oma ruokavalio on muuttunut terveellisemmäksi heti kun en vaatinut siltä liikaa. En stressaa proteiinijäätelön lisäaineista tai pienestä sokerimäärästä, enkä hyvän juuston rasvasta leivän päällä tai silloin tällöin nautitusta valkoisesta sämpylästä. Kun ruokavalion perusta on terveellinen, mahtuu sinne myös sattumia. Syön neljä kertaa päivässä tavallista terveellistä ruokaa ja niiden kanssa paljon kasviksia tai marjoja.
Tätä armollisuutta olen miettinyt erityisesti tällä viikolla ollessani täällä Turussa äitini luona. Aiempina vuosina äiti on tottunut soittamaan etukäteen, että mitähän minä 'saan' ja 'en saa' syödä tällä kertaa. Nyt olen syönyt illalliseksi pizzan tai grilliherkkuja perheen kanssa sen mukaan mitä täällä on kokattu, mutta silti tehnyt normaalit salitreenit ja syönyt omia tuttuja terveellisiä ruokia muut ateriat. Juuri tätä kaiketi on se tasapaino ja terve suhtautuminen ruokaan.
7. Panosta yöuneen
Yöuneen panostamisen vaikutus ahmimiseen tuntui mielestäni myös aiemmin jotenkin tylsältä vinkiltä, mutta kyllä sillä on ainakin omalla kohdalla todella suuri vaikutus. Pyrin nukkumaan yössä 7-8 tuntia, mutta en ole koskaan ollut mikään paras nukahtamaan, joten tämä ei aina toteudu. Jos unet jäävät johonkin 4-5 tuntiin niin huomaan himoitsevani kaikenlaisia herkkuhetkiä sohvalla huomattavasti enemmän.
8. Muista, että syömishäiriö on sairaus johon saa apua
Haluan vielä toistaa, että ajoittainen tunnesyöminen tai ahmiminen on ihan normaalia meille kaikille. Osa kuitenkin saattaa kokea totaalisen kontrollin menettämisen toistuvasti ja joskus tarvitaan ammattiapua diagnosoimaan syömishäiriö. Olisin varmasti itsekin tarvinnut viime vuosina syömishäiriöihin erikoistuneen ihmisen ammattiapua enkä taas uutta ruokavalion suunnittelevaa personal traineria, mutta häpesin asiaa liikaa hakeakseni apua. Kiitos kuitenkin Pippa Laukan, sain lopulta rakennettua terveen suhteen ruokaan.
Itselläni ei ole mitenkään virallisesti diagnosoitu koskaan syömishäiriötä. Sen kuitenkin tiedän, että syömiskäyttäymiseni on ajoittain ollut radikaalistikin ortoreksista sekä ahmintahäiriöön viittaavaa ja nämä listatut vinkit ovat auttaneet juuri minua omalla matkallani kohti tervettä ruokasuhdetta ja terveempää minää. Uskon, että ahmintahäiriö nimenomaan nosti painoani entisestä ylipainosta vielä sen 20 kiloa lisää kolmessa vuodessa.
Lue lisää mistä syömishäiriöin saa apua täältä.
Seuraajien suosituimmat kysymykset tunnesyömiseen ja ahmintahäiriöön liittyen
Kysyin Instagram -tililläni teidän kokemuksista tunnesyömisen ja ahmimisen kanssa ja kolmesta tuhannesta vastaajasta 75% kertoo jossain määrin kärsineensä näistä jossain vaiheessa elämää. Sainkin teiltä paljon kysymyksiä aiheeseen liittyen ja listasin tähän vielä niitä joihin vastaus ei ole välttämättä tullut suoraan muun tekstin joukossa.
- Miten puhua aiheesta läheiselle loukkaamatta?
Tämä on todella vaikea kysymys, eikä minulla ole siihen oikeaa vastausta. Itse toteutin ahmimista lähinnä salassa. Sanoisin omaan kokemukseen pohjaten, että ihanteellisessa tilanteessa ulkopuolisen ei tarvitse tuoda tätä asiaa ollenkaan esille. Pahinta ainakin omalla kohdalla olisi ollut sellainen pieni nipottaminen siitä pitääkö toikin kakkupala taas syödä ja kannattaisiko kuitenkin vähentää. Ahmija usein tietää ongelmansa, vaikka siihen ei olisi vielä valmis apua hakemaankaan. Syömishäiriöliitto kehottaa kuitenkin hakemaan apua kun huoli läheisestä herää.
- Miten erottaa ahmintahäiriö normaalista ahmimisesta?
Omalla kohdalla ahmiminen oli hallitsematonta ja usein toistuvaa, joka erotti sen satunnaisesta perjantain leffaillasta tai juhlissa mättämisestä. Ahmiminen tapahtui salaa ja aina yksin. Raja on vaikea välillä vetää, mutta jos koet ahmimisen vaikuttavan terveyteesi ja se on toistuvaa, on asiasta hyvä keskustella ammattilaisen kanssa.
- Mikä laukaisee sinulla ahmintahäiriön ja onko ahmiminen suunniteltua?
Omalla kohdalla ahmimisesta tuli jossain määrin jopa tapa välttää tylsistymistä ja omien sydänsurujen kohtaamista. Ahmiminen saattoi olla joskus jopa suunniteltua etukäteen pitkän stressaavan päivän päätteeksi ja joskus yhtäkkistä lähi-Alepassa käymistä illan päätteeksi.
- Onko hyvä itsehillintä avain ahmintahäiriön kuriin saamiseksi?
Laihduttamisella on todellisuudessa hyvin vähän tekemistä itsehillinän kanssa vaikka meille on näin vuosia opetettu. Olen aina ollut hieman hedonistinen ja haen mielummin hetkellistä nautintoa kuin pidempiaikaista tyytyväisyyttä. Lopulta kuitenkin kunnollinen kylläisyys muusta ruoasta ja oman terveyden tärkeyden ymmärtäminen olivat avainasemassa omalla matkallani.
- Mitä ja kuinka paljon söit ahmimiskohtauksessa?
Moni ahmija ei kerro rehellisesti todellisia ruokamääriään ja tämän kanssa olen itsekin kamppaillut. Nyt ajateltuna ruokamäärät tuntuvat hurjilta enkä varmaan saisi sellaisia edes alas. Saatoin hakea Alepasta kolme jäätelöpuikkoa, kaksi donitsia, sipsipussin ja tilata vielä ison annoksen sushia päälle. Joskus ostin litran jäätelöpaketin ja vedin siitä 2/3 osaa koko purkillisella kermavaahtoa kahden donitsin kanssa. Ahmimiskohtaus on yleensä sellainen, että ihan kaikki tulee syötyä yhdeltä istumalta jopa aika lyhyessä ajassa.
Tässä kohtaa oli samantekevää oliko minulla nälkä vai olinko kylläinen, vaikka myöhemmin tasapainoinen syöminen onkin ollut avainasemassa tästä eroon pääsemisessä.
Milloin tajusit, että vielä on toivoa päästä ahmintahäiriöstä yli?
Olen ihan aina uskonut siihen, että toivoa on. Vaikka olen epäonnistunut satoja kertoja, en missään vaiheessa lopettanut uskomasta ettenkö seuraavaksi voisi onnistua. Joskus apuun riittää oma itsetutkiskelu, mutta välillä on hyvä kääntyä ammattilaisen puheille. Itse myöhemmin ravintoavalmentajana haluan olla tarkka siitä, että syömishäirötä epäillessä hyväksyn oman ammattitaitoni loppuvan, vaikka omista kokemuksista voisinkin neuvoja johonkin saakka tarjota.
Aina on toivoa <3 Don't give up on yourself <3