Mitä tapahtui kun aloin syömään lihaa uudelleen?

Oli tammikuu 2016. Olin ollut kasvissyöjä jo useita vuosia, mutta yhtäkkiä huomasin himoitsevani punaista lihaa. Ajattelin oudon himon menevän ohi, mutta löysinkin itseni pian Turusta mättämästä poroa naapurin lautaselta oman tofuannokseni sijaan. Mystinen himo punaista lihaa kohtaan lähinnä vahvistui ja omantunnontuskien jälkeen päätinkin kokeilla mitä tapahtuu jos lisään hieman lihaa takaisin ruokavaliooni.

Monet vegaanit ja kasvissyöjät kertovat että ei ole juuri koskaan nauttinut lihan mausta, kuten taas oma suosikkiruokani noin makunsa puolesta on aina ollut hyvä melkein raaka pihvi. Suurin syy miksi siirryin kasvissyöjäksi ja myöhemmin vegaaniksi liittyi nimenomaan eläinten tuotanto-olosuhteisiin. Myöhemmin opin myös terveysvaikutuksista, joista tuli lopulta tärkein syy vegaaniruokavalion ylläpitämiseen.

***Päivitys tammikuu 2020: Jatkoin lihan syömistä ajoittain ja lopulta sen avulla moni arvoistani parani lopulta ja aloin voimaan paremmin. Monen vuoden kasvissyönnin jälkeen liian nopea eläintuotteiden lisääminen ruokavalioon voi vaikuttaa negatiivisesti. Kasvispainotteisempi ruokavalio on suurimmalle osalle sopiva, mutta kaikille ei välttämättä sovi täysin kasvis- tai vegaaniruokavalio.

Koska suhteeni ruokaan on aina ollut omalla tavallaan vaikea, koin suurta helpotusta päästettyäni irti 'vegaani-leimasta'. Vaikka olenkin syönyt enimmäkseen kasvispainotteista ruokaa, on ruokavaliossani ollut tänä vuonna myös paljon kananmunia, jogurttia, fetaa, kanaa, pihviä ja kalaa. Sekasyöminen on tehnyt liian hiilareiden mässäilyn, sokerin ja vehnän välttämisestä helppoa, mikä toi aluksi todella hyvän olon! Nyt kuitenkin puoli vuotta myöhemmin joudun toteamaan voivani huonommin kuin milloinkaan kasvissyöjänä;

1.Ihon kunto huonontui selkeästi

Vegaanikuukausien jälkeen raejuusto oli ensimmäinen maitotuote jonka otin takaisin ruokavaliooni. Olen aina rakastanut raejuustoa sen helppouden ja proteiinirikkauden ansiosta. Heti kahden viikon jälkeen ihoni kunto huonontui ja leukani kukki finneistä. Ajattelin tilanteen tasaantuvan ajan kanssa, mutta näin ei ole käynyt. Myös iho käsivarsissani kutiaa taas kuten ennen vegaaniruokavalion omaksumista.

2. Hormoonit hyrrää 

Puhutaanpa hieman naistenvaivoista. Syödessäni kokonaan vegaanista ruokaa, kuukautiskipuni katosivat kokonaan. Olin oikeastaan jo ehtinyt unohtaa moisten olemassaolon. Muutaman kuukauden lihan syömisen jälkeen tämä kuukausittainen tuska palasi taas takaisin.

3. Mystisen vatsakivun ikävä paluu

Koko elämäni, tai ainakin niin pitkään kun voin muistaa olen kärsinyt oudosta yhtäkkiä iskevästä kovasta alavatsakivusta jolle ei ole koskaan löytynyt selkeää diagnoosia. Kipu yllättää aina ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tekee minusta täysin toimintakyvyttömän muutamaksi tunniksi, välillä ihan keskellä yötä.

Kasvisruokavalio vei mystisen kivun mukanaan ja ehdin sen jopa kokonaan unohtaa – kunnes se sitten iski pari kuukautta sitten kävellessäni ystäväni luokse syötyäni edellisenä iltana elämäni toisen pihvin vegevuosien jälkeen. Kolmen tunnin levon ja parin buranan jälkeen tuo mystinen tuska oli taas ohi, mutta palasi myös seuraavaksi syötyäni enemmän lihaa.

4. Voimaton olo

Ensimmäisinä kuukausina kun söin taas jogurttia ja kananmunia koin oloni jopa energisemmäksi kuin aikaisemmin. Innostuin hyvästä olosta ja ajattelin vihdoin löytäneeni sopivan ruokavalion joka saa minut voimaan hyvin. Muutaman viikon jälkeen energiatasoni kuitenkin laski huomattavasti. Jokaisen aterian jälkeen oli taas pakko päästä ruokalevolle, mikä ei tuntunut vegaaniaikojen jälkeen enää kovin tutulta.

5. Moraaliset haasteet

Vaikein asia lihan syömisen aloittamisessa uudelleen oli moraaliset valinnat. Lihatuotanto on aina ollut se tärkein syy siihen miksi olen päättänyt jättää lihan pois lautaselta. Olen ollut viikon sikatilalla töissä ja nähnyt sen tuskan eläimen silmissä ja en saa sitä milloinkaan pyyhittyä pois mielestäni. Olen katsellut auringonlaskua lehmää halatessa (terkut Nunnulle!) ja jakanut lounaani pienen kanan kanssa – olen aina tullut hyvin toimeen eläinten kanssa. Kuulun siihen porukkaan joita hyttysenkin tappaminen voisi hieman itkettää.

6. Jatkuva tukkoinen olo

Lapsena minua kiusattiin koulussa jatkuvan nuhan takia, johon en oikeastaan vieläkään tiedä syytä. Jostain syystä olen kuitenkin ympärivuoden tasapuolisesti nuhainen. Jatkuva nuhaisuus kuitenkin katosi vegaaniruokavalion myötä, mutta on tänä kesänä palannut takaisin.

Mitä seuraavaksi?

Jos ollaan ihan rehellisiä, en oikeastaan osaa sanoa. Ainakin kaipaan sitä energisempää ja terveempää versiota itsestäni. Pelkään edelleen leibeleitä ruokavalion suhteen, mutta varmasti jatkossa palaan huomattavasti vegaanisemman ruoan pariin terveydellisistä ja moraalisista syistä. Jo joskus kehoni huutaa kalapalaa tai kreikkalaista jogurttia, so be it?